Heräsin aamulla tavanomaisiin kipuihini, kuitenkin innoissani siitä, että saisin kokeilla lainaksi saamaani näkövammaisten apuvälinettä. Mukillinen kahvia, Orcam-kamera kiinni silmälasien sankaan ja tutkimaan päivän uutisia-ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen saisin ”lukea” itsenäisesti. Hetken selattuani oli pakko hieraista silmiäni – tai pikemminkin siis korviani. Mitä ihmettä tuo laite puhui pääni sisälle. 

Suora lainaus:” Ranskassa löydetty uusi koronavariantti, joka ei näy testeissä-IS seuraa”.

Siis olenko hereillä. 

Kaikki testit negatiivisia. 

Löydös kahdeksalla henkilöllä!!

 

Ja tämä täydellisesti näkymätön variantti on sitten ihmiskunnan terveyttä uhkaava tautimuunnos. Salakavala pirulainen, jota ei löydy millään konstilla, ei nenästä, ei nielusta, ei vaikka kaivaisi sieltä itsestään kuten toisella puolella maapalloa on tapana, ei edes verikokeissa. 

 

Pitäisikö nyt perustaa ylikansallinen coronanetsijät-komppania, joka alkaa asentaa coronapyydyksiä ympäri yhteiskuntaa. Erikoisjoukko, joka vaanii puskissa, suunnittelee väijytyksiä yllättäen ja eristäen pahaa-aavistamattoman viruksen. Ai niin, sitähän ei näe, kuule, tunne, havaitse. Mikä nyt neuvoksi – suljetaanko koko maapallo. 

Henkilö siis aivastaa tai yskäisee – sen on pakko olla corona. Sen on pakko olla corona, koska jossain on näin päätetty. Vaikka se olisi ihan tavallinen nuha, allergiareaktio tai vilustumisen aiheuttama kuume.

En voi olla hereillä-herättäkää minut tästä kummallisesta painajaisesta.

Sinä, joka nyt henkilökohtaisista tai muista motiiveista johtuen väität, että väheksyn tätä tautia, lopetathan lukemisen. Et ilmeisesti haluakaan ymmärtää mitä yritän sanoa. Yritän peräänkuuluttaa avointa ja loogista tiedottamista, jonka perusteella jokainen saisi realistisen käsityksen todellisuudesta. Tarkoitukseni on, että oikein mitoitettujen toimenpiteiden avulla voisimme selvitä tästä taudista aiheuttamatta ylimääräistä kärsimystä ihmisten elämään. Mikäli ihmisellä on corona, hänen tulee sairastaa se mahdollisimman terveysturvallisesti. Ja ne sairastuneet (alle 1%), jotka tarvitsevat sairaalahoitoa, tulee hoitaa mahdollisimman hyvin. Ja toivon edelleen, että ne, jotka sairastuvat vakavasti ja vaativat tehostettua hoitoa, voitaisiin terveydenhuollon ammattilasten toimesta pelastaa. Kiitos ja kunnia tästä heille.

Uppoudun syvemmälle uutisiin ja yritän todellakin pinnistellä ja ymmärtää, että tässä tiedotuslinjassa olisi jotain järkeä. Räpellän kömpölösti apuvälineeni kanssa etsien vanhoja, coronaan liittyviä uutisia ja tilastoja. Niistä alkaa muodostua seuraava, mielenrauhaani häiritsevä narratiivi. 

Ensin raportoitiin corona, joka tappoi, siis ilmoitettiin taudin aiheuttamat tai siihen liittyvät kuolemat. Näiden määrä/kertymä pysyi kuitenkin melko vakiona eli mitään räjähtävää nousua ei havaittavissa.

Sitten alettiin raportoida tartunnat, luvut nousivat ja saatiin otsikoita. Ongelmana oli, että tartuntojen määrä ei radikaalisti noussut, vaikka testausten määrä nousi 10-kertaisesti. Kuolleiden määrässä ei käytännössä mitään merkittävää muutosta. Ei myöskään sairaalahoitoa vaatineiden potilaiden määrässä.

Eipä hätää, oli aika muuttaa tilastointia ja raportointia. Nyt huomion keskiössä olikin altistuneet, siis ihmiset, jotka eivät olleet edes sairastuneet. Näin uutisiin ja tilastoihin saatiin sisällytettyä kasvavia lukuja terveistä henkilöistä. Mietitäänpä nyt - kansalaisten uhkana olikin terveet henkilöt. Henkilöt, jotka eivät pääsääntöisesti koskaan edes saaneet tartuntaa, saati sairastuneet tai vaatineet sairaalahoitoa. Kuolleiden määrässä ei edelleenkään mitään radikaalia muutosta, kuten ei sairaalapotilaidenkaan määrissä.

No, miten tapahtumien uutisointia ja tilastointia voitaisiin muuttaa. En tiedä oliko se Pena vai joku muu, mutta joku sen tosiaan keksi – aloitetaan uutisointi ja tilastointi ilmaantuvuusluvuista.  

Tästä eriskummallisesta, tilastollisesti laskettavissa olevasta suhdeluvusta, joka ei anna vertailukelpoista tietoa aiempiin tilastoihin liittyen. Tai kertoohan se, ei tosin enää päiväkohtaisia lukuja, vaan testausten kertymät per 14 vuorokautta per 100.000 henkilöä. 

Nyt kansalaisille kerrotaan lukuja, jotka eivät edelleenkään kuvaa sairastuneiden ja hoitoa tarvitsevien määrää. Ne luovat mielestäni harhaanjohtavaa mielikuvaa ongelman mittakaavasta, ja samalla luovat todellisen riskin sille, että tilastoista tehdään täysin virheellisiä tai ainakin virheellisen mittakaavan omaavia johtopäätöksiä.

 

Jotain tarttis siis tehdä…

 

Olen hämilläni ja yhä huolestuneempi tästä kaikesta. Itse en enää näe lähimmäisteni hymyä, nauravia silmiä ja ilosta hytkyviä mahoja. Kuulen alati pelokkaammaksi ja ahdistuneemmaksi muuttuneiden ihmisten maskimuminaa, jonka takaa aistin surullista luovuttamisen ja alistumisen aiheuttamaa apatiaa. Toisten äänestä kuuluu ärtymys ja viha, jonka pelkään johtavan vähitellen kohti anarkiaa. Näitä kumpaakaan tämä rakas isänmaa ja sen kansa ei tarvitse. 

Silti huoleni on, että sillä tiellä ollaan. Ja siitä ei seuraa mitään hyvää. Yhteiskuntarauhan vuoksi jarrutuksen ja sovittelevan keskustelun aika on nyt.

Painotan, että yritin aidosti etsiä uutisoinnista lääketieteellistä, kansantaloudellista ja inhimillistä järkeä. Pettymyksekseni löysin sitä vain osittain. En yhdy väitteisiin, että tämä kaikki olisi joku kiero juoni, saati innostu mistään foliohattuskenaarioista. Olen liian kriittinen ja rationaalinen siihen leikkiin. Siksi toivonkin, että yhteiskunnassa voitaisiin ottaa aikalisä, minkä aikana kaikki toimijat asettuvat samaan pöytään, se kuuluisa kissa nostetaan pöydälle, lakaistaan ideologiset ja kaikki muutkin intressit roskakoriin ja otetaan arkijärki ohjenuoraksi päätöksen tekoon.

Kaiken tämän vuodatuksen päätteeksi läpsäisen poskeani, elämmekö enää todellisuudessa. Mikäli tämä on unta ja nukun, toivon todellakin, että tämä on vain painajainen, josta me kaikki heräämme helpottuneina – mahdollisimman pikaisesti.

  Takaisin